Itämeren pelastajat avaavat Gullkronan

Veneilijät saivat ilouutisia vuoden alussa. Itämeren helmi, Gullkrona, avataan jälleen.

”Ostimme sataman rakkaudesta saaristokulttuuriin ja mereen. Saariston kauneimmat maisemat kuuluvat kaikille”, toteavat uudet omistajat Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta.

Gullkrona on saari ja venesatama Paraisten kunnan Nauvossa. Gullkrona oli pitkään erittäin suosittu vierasvenesatama, mutta se suljettiin vuonna 2008.

Tarinan mukaan kuningas Maunu Eerikinpoika ja kuningatar Blanka olivat purjehtimassa Turunmaan saaristossa 1300-lu- vulla. Kuningatar heitti kultakruunun mereen Gullkronassa, koska rantakalliolta näkyvä maisema oli kauneinta, mitä hän oli koskaan nähnyt. Näin saari sai nimen Gullkrona, kultakruunu.

Nyt satama ja sen ympärillä olevat saaret ovat saaneet omistajiksi ympäristövaikuttamisen raskassarjalaiset. Säätiö, kaksi kasvuyritystä, kaksi ekomaatilaa ja laajat verkostot ovat työkaluja Itämeri- ja ilmastotyölle omistautuneelle pariskunnalle.

Pro Sail haastatteli uusia omistajia tuoreeltaan tammikuussa.

Tätä on vaikea uskoa saaristoreittien yhdeksi vilkkaimmista solmukohdista.

Milloin satama avataan taas?

Ilkka:
Avaamme sataman aikaisintaan 2018, mutta todennäköisesti 2019. Kaupan ehtoihin kuuluu, että emme häiritse Eriksonien elämää. Kunnioitamme tätä.

Saara:
Oli sykähdyttävää, miten sydämellisesti uutinen Gullkronan uudelleenavaamisesta otettiin vastaan, ja miten sana levisi. Saimme valtavasti onnentoivotuksia ja kannustavia sanoja tuntemattomilta. Tämä on sosiaalisen median mukava puoli — Gullkronan ystävistä muodostui iso yhteisö. Toivottavasti veneilijöillä on malttia odottaa, eikä kukaan hae pettyneenä paikkaa liian aikaisin.

Paljonko satamamaksu tulee olemaan?

Ilkka:
Se tulee olemaan linjassa muiden alueen venesatamien kanssa. Investoimme sen mukaan. Ajatus ei ole rahastaa vaan pitää kävijöiden maksut niin kohtuullisina kuin mahdollista. Jos paikka tuottaa voittoa, se lahjoitetaan tehokkaaseen Itämeren pelastustyöhön BSAG-säätiölle.

Noutaja nauttii saaresta ja työskentelisi mielellään koko ajan vedessä.

Miten satamaa uudistetaan?

Ilkka:
Turvallisuus ja ympäristö ovat ensisijaisia. Eli ensin laiturit ja jätehuolto, kierrätys ja paikallisen luonnon vaaliminen ja sitten muuta, mikäli se on jollain lailla taloudellisesti järkevää.
Gullkrona on tunnetusti perheiden suosiossa. Itsekin pidämme satamista, joissa on panostettu kaikenikäisten viihtymiseen. Bilekeskusta emme kehitä, enemmänkin vaalimme paikan henkeä leppoisana luonnonystävien satamana. Toivomme, että saari tuottaa paljon iloa ja onnellista yhdessäoloa.
Itse löydämme näissä maisemissa sielunrauhan, jota ei muualla saa. Menimme myös naimisiin saarella, joten maisema on meille ikimuistoinen ja rakas.

Montako venepaikkaa satamaan tulee?

Saara:
Ei enempää kuin saaren luonto kestää. Luonto ja resurssit kuten makea vesi määrittävät toiminnan rajat. Tiedämme, että tulijoita olisi enemmän kuin sinne mahtuu, näin on ollut aina. Onneksi veneilijöille ekologisesti kestävä satamakulttuuri on tärkeää; ruuhkaa ja täysiä satamia siedetään, koska toinen vaihtoehto olisi ylikäytetty ja peruuttamattomasti pilattu saari.

Avataanko saunat?

Ilkka:
Kyllä. Satamissa monen ensimmäinen toive on siistit ja riittävät saunatilat ja hyvä varausjärjestelmä.

Saara:
Olemme kavereiden kanssa miettineet metri metriltä satamakokemuksia, mitä pikkujuttuja olemme kaivanneet. Näistä lähdemme kehittämään parannuksia.

Takuuvarma kauneuselämys Gullkronassa.

Gullkrona on monen suosikkisatama ja lempipaikka. Onko paineita onnistumisen suhteen?

Ilkka:
Aina pitää olla vähän painetta. Muuten ei tule tehdyksi juttuja.

Saara:
Yritämme säilyttää herkkyyden satamaa kehittäessä, ja säilyttää niin paljon perinteistä kuin mahdollista. Saaren edeltävä omis- tajaperhe on tehnyt todella kunnioitettavaa työtä, ja saanut saaresta lähes legendaarisen retkikohteen.

Ilkka:
Kierrätykseen ja mahdollisimman suureen ympäristöystävällisyyteen voimme tuoda lisää, ja kenties muutamiin uusiin yksityiskohtiin.

Tuleeko Gullkronaan kahvilaa tai ravintolaa?

Saara:
Jos tarjoilua tulee, se on mahdollisimman kestävällä tavalla tuotettua, Itämeri- ja ilmastoystävällistä ruokaa. Meillä on kaksi maatilaa, joissa pyrimme pilotoimaan hiiltäsitovaa ja päästöjä vähentävää maataloutta. Ilkka on koko ikänsä kehittänyt energiaomavaraista, luonnon ehdoilla toimivaa maataloutta.

Ilkka:
Ja Saara valittiin juuri Sitran kestävän ruokaketjun avainhenkilöksi, ja hän oli myös Gold&Green Foodsin (nyhtökauran kehittänyt yritys) hallituksessa sen perustamisesta alkaen. Laadukas ja tuotantopanoksiltaan kestävä ruoka on meille molemmille myös työasia.
Kahvilan tai ravintolan suhteen kaikki on auki. katsotaan mihin tiukat raamit antavat mahdollisuuden. Mielessä on tietenkin monta ideaa, ja toiveena on saada joku niistä onnistumaan.

Te omistatte Qvidjan, Suomen vanhimman maatilan Paraisilla. Kokonaisuuteen kuuluu yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kivirakennuksesta ja 850 hehtaaria maata ja metsää. Tilalta on lyhyt matka Gullkronaan. Liittyvätkö paikat jollain lailla toisiinsa?

Ilkka:
Olemme kehittämässä tilaa luonnon monimuotoisuuden, bioenergiatuotannon ja hiiltäsitovan viljelyn ja luonnonlaidunnuksen pohjalta. Ruoka voi tulevaisuudessa olla asia, joka yhdistää paikat.

Saara:
Eräs paraislainen kulttuurivaikuttaja lähetti meille ostouutisen jälkeen mukavan viestin: ”vihdoinkin kruunu ja linna saivat toisensa!” Siitä oikeastaan saimme ajatuksen, että visuaalisesti paikat voisivat olla sisaruksia.
Nuori huippukuvittaja Antti Kalevi on luonut toiveidemme mukaisen raikkaan ilmeen Qvidjalle printtejä myöten. Yhdistämme tähän Gullkronan sopivalla tavalla.

Purjehtiessa jaetaan itse purjehdus- ja lapsivuorot.

Olette molemmat Baltic Sea Action Groupin perustajajäseniä. Tuleeko saarelle Itämerikeskus?

Ilkka:
Korpoströmillä sellainen jo on. Emme ole vielä koordinoineet toimintaa muiden satamien kanssa. Tavoite on täydentää valikoimaa, ei rakentaa päällekkäisyyksiä. On ihan hyvä juttu, jos voimme auttaa ohjaamaan asiakkaita muihin kohteisiin. Samasta syystä emme suunnittele esimerkiksi kaupan avaamista, koska Kirjaisissa on niin mukava kauppa.

Saara:
BSAG-säätiön monipuolisesta työstä kerromme varmasti saarella. Moni veneilijä kaipaa mahdollisuutta osallistua Itämerityöhön tuskallisen sinileväajan koittaessa.

Teillä on meneillään suuria ilmastonmuutoshankkeita. Liittyvätkö ne Itämereen?

Saara:
Merentutkija Juha Flinkman sanoi taannoin: ”tehokkain tapa pelastaa Itämerta on taistella ilmastonmuutosta vastaan”. Olemme päätyneet omissa hommissamme samaan johtopäätökseen. vielä kun lähes ainoa tapa peruuttaa ilmastonmuutosta on lisätä maape- rän hiilen sidontaa, vaikutus on Itämerelle tuplatehokas: se vähentää suoraan suurimman rehevöittäjän, maatalouden, päästöjä.

Ilkka:
Hiiltä sitova maaperä on niin hyvärakenteinen ja biologisesti tehokas pelto, että ravinteet pysyvät kasvien käytössä eivätkä liru Itämereen. Samalla pelto imee hiiltä ilmasta ja varastoi sitä — kääntää ilmastonmuutosta, joka ilmiönä pahentuessaan on kohtalokas Itämerelle. Tähän keinoon panostamme.
Saara on juuri päässyt globaaliin huippuporukkaan, missä on maailman parhaat hiilensidontatutkijat, nobelistit sekä vaikuttajat. Verkostoituminen myös yli Euroopan on tärkeää: vaikka Suomi ei maailmaa pelasta, voimme olla pilottialue isommille. Samalla opimme itse — alan huippututkimusta on paljon myös USA:ssa ja Australiassa. Yhteistyö on kaiken a ja o.

Saara:
Tämä tavoite vaatii myös tuotteita, tutkimusta, tuotekehitystä ja liiketoimintaveturia. Yhdessä Suomen parhaiden maatalousosaajien kanssa perustimme myös Soilfood-yrityksen. Se on kiertotaloutta sataprosenttisesti, ja ekologiselta arvopohjalta. Kierrätämme hyviä ravinteita ja metsäteollisuuden kuituja viljelykiertomallia soveltaen.

Miten Qvidjan bioenergiahanke liittyy Itämereen ja ilmastoon?

Ilkka:
Qvidjasta tulee oikeastaan biovoimalaitos, koska saamme tehtyä biometaania todennäköisesti yli oman tarpeen. Biokaasun raaka-aineeksi sopii lähes kaikki orgaaninen, ja saamme kierrätettyä ravinteita ja jopa nostettua Itämerestä pois ravinteita syöttämällä energian raaka-aineeksi esim. järviruokoa tai kalanroippeita. Perustimme tähänkin oman bioenergiayrityksen, Qvidja Kraftin. Huippututkijat siirtyivät meille samalla töihin.

Saara:
Olemme järkeilleet, että tehokkainta ilmastonmuutostyötä on kehittää uusiutuvaa energiaa ja hiilensidontaa. Ilmasta voi myös imeä hiilidioksidia, ja tehdä siitä biometaania; tämäkin on ollut piirustuslaudalla.

Ilkka:
Nämä eivät ole helppoja hankkeita, mutta on innostavaa, kun Itämeri- ja ilmastotyön voi yhdistää. Ja onhan se etuoikeus, ja myös velvollisuus, jos voi yrittää vaikuttaa isoihin ongelmiin.
Kaiken tavoitteena on tietenkin antaa luonnolle tilaa toimia. Jos luonnon monimuotoisuus menetetään, menee kaikki. Tämä koskee meriä, maan päällistä ja maanalaista monimuotoisuutta.

Onko teillä suunnitelmia kalastuksen suhteen?

Ilkka:
Kyllä, mietimme myös paikallisen ekosysteemin korjaavaa, kestävää kalastusta. Yhteiset vesialueet ovat suuret, ja vastuullisella, palauttavalla kalastamisella voisi saada edes paikallisesti merta ja kalakantoja parempaan kuntoon.

Seuraava seikkailu Senta II-purjeveneellä pääsee kohta vauhtiin. / Gullkronan kalliot nousevat mahtavina merestä.

Minkälaista veneilyä harrastatte itse?

Saara:
Aloitamme perheveneilyn pääsiäislomalla, kun saariston luonto on kauneimmillaan. On kuin liikkuisi kulisseissa. Ei juuri muita, ja vain lintujen kevätkujerrus. Ihan parasta.

Ilkka:
Aina joku kauhistelee voiko niin kylmällä purjehtia. Toimivalla lämppärillä ja hyvillä vaatteilla siitä selviää. Ja olemme kyllä tottuneet veivaamaan kura- ja toppavaatteita taaperoille huonommissakin maisemissa.

Saara:
Kaikki lapsemme ovat olleet purjeveneessä, kun ikä on ollut vasta kuukausia. Lapset ovat syntyneet 17 kuukauden välein, joten parhaimmillaan meillä oli alle 1-vuotias, 2-vuotias ja 3-vuotias veneessä. Olemme liikkuneet purjeveneellä, mutta vaihtelevasti purjeilla ja moottorilla. Ensimmäiset vuodet olemme vain nauttineet maisemista, opetelleet veneessä oloa ja varmistaneet, että peruskokemus veneessä olosta on mukava.

Ilkka:
Liikumme täysin lapsilähtöisesti. Mikään ei pilaa iloa paremmin kuin liian aikuistahtinen veneily. Silloin lapsille jää mieleen miten tylsää veneessä on, ja vanhempien hermot ovat riekaleina. Pienillä matkoilla kaikilla on kivaa. Jokainen saa kokeilla jotain oikeaa juttua, vetää köysiä, lukea merikarttaa tai laittaa fendareita. Matkat voivat olla naurettavan pieniä, vaikka tunnin parin pyörähdyksiä, eikä se meitä haittaa.

Saara:
Viime kesänä kokeilimme jo genaakkeria. Lapsemme olivat 3-, 4- ja 5-vuotiaita. Tuntui että meillähän on varsin isot lapset: ei yhtään hyppykiikkua, auton turvaistuinta, vauvasänkyä, syöttötuolia tai kantoliinaa veneessä. Kaikki viritykset on käytetty.
Olemme rehellisesti tykänneet olla veneessä perheen kanssa. Hermostuttavampaa on opetella pyöräilyä kolmen taaperon kanssa kaupungissa kuin olla veneessä.

Perheen koirat, Chesapeakelahden noutaja Reina ja karjalankarhukoira Kapu, viihtyvät hyvin kannella. Molemmat ovat kovia uimareita.

Minkälainen vene teillä on?

Ilkka:
Meillä on Qvidjassa moottorivene XO 270, jonka lapset nimesivät. Se on nyt Kiitävä Munkki. Varsinainen perhevene on Senta II, Saare Paat 41. Vene on sopivan urheilullinen, mutta samalla tukeva.

Alussa lasten kanssa pidettiin liivissä häntää. Vene on Senta I, Stormfågel 36.

Missä asti olette purjehtineet, ja minkälainen on purjehduskokemuksenne?

Ilkka:
Perheen kanssa olemme olleet Saaristomerellä. Olen nuoruudessa purjehtinut paljon muuallakin, muun muassa Kap Hornin ympäri.

Saara:
Ilkkaa parempaa purjehdusopettajaa on vaikea löytää. Hermot eivät mene koskaan, eikä ole asiaa, jota hän ei pystyisi selittämään ymmärrettävästi. Solmujen ja köysien kanssa Ilkka on suvereeni. Sinnepäin solmuja ei viritellä.
Kun aloitin purjehduksen vuosia sitten, autoin laiturilla toista venettä kiinnittymään. Mies huusi vaimolleen kannella, että ’kyllä huomaa, ettei ole tyttö ensimmäistä kertaa köysiä laittamassa.’ Meitä nauratti — minulla oli takana tasan kaksi viikkoa purjehduskokemusta. Mutta solmuista oli oppi alkanut.

Haastattelu julkaistiin kokonaisuudessaan myös Pro Sail 1/2017 -numerossa.

Tutustu juuri ilmestyneeseen 1/2017 -numeroon täällä.

banner-980x400